Miesasiamiesten yhteiskunta

Suomalaisen miesasian tunnetuin nimi Henry Laasanen on synnyttänyt uuden myrskyn neuroottisten kotiäitien vauva-foorumilla, missä sisaret pohtivat keskenään sitä, minkälainen yhteiskunta syntyisi miesasiamiesten vallan alla. Estrogeenin täytteinen raivo kohdistui Laasasen persoonan haukkumiseen ja todellisuudesta täysin irrallisiin olkiukkoihin, joita vastaan siskot suurin ponnistuksin taistelivat. Visio miesasialiikkeen johtamasta valtiosta oli erään kirjoittajan mukaan seuraava:

Se olisi sellainen onnela, jossa äidit, sisaret ja tyttäret suorittaisivat varusmiespalvelua vastaavaan bordellipalvelun koska tasa-arvo + puutteessa olevat omega-urokset. Samassa onnelassa nainen saisi vähemmän palkkaa kuin mies, raiskaus avioliiton sisällä ei olisi rikosnimike ja päivähoito olisi lakkautettu. Päättäjät olisivat kaikki miehiä, naisilla ei olisi asiaa minnekään ilman esiliinaa (vanhempi nainen tai perheeseen kuuluva mies) eikä päihteitä myytäisi naisille, koska eihän se nyt kivalta näytä kun joku muu miehen lisäksi toteuttaa hänen omia paheitaan.

Miesasiasta pyritään siis luomaan konservatiiviseen islamiin verrattava liikehdintä, jonka suurimpana uhkana on vahvat naiset ja vapaa seksuaalisuus. Miesasiaa kannattavat tämän teorian mukaan vain vihaiset ja sisäänpäin kääntyneet masturboijat, jotka haluavat että naiset antavat heille paljon vastiiketonta seksiä ja pysyvät miehistä riippuvaisina kodin hengettärinä. Miesasialiikkeen todellinen luonne on kuitenkin aivan toisenlainen.

Toisin kuin feminismi, miesasia ei pyri määrittelemään sitä miten muiden ihmisen tulisi ajatella tai toimia. Miesasia korostaa miehen riippumattomuutta valtiosta ja naissukupuolesta vastustaen samalla kaikkia julkisen vallan keinoja ja instituutioita, jotka pyrkivät heikentämään miehen asemaa. Miesasialiike ei näe vahvaa naista ongelmana, vaan ongelma on pikemminkin feministisen järjestelmän vääristynyt naiskuva. Feminismi pyrkii luomaan illuusion vahvoista naisista, pitäen kuitenkin samaan aikaan valtaosaa naisista vain avuttomina uhreina, joiden itsenäisyys voidaan parhaiten varmistaa leninistisellä eturyhmä-ajattelulla ja valtion suorittamilla tulonsiirroilla. Miesasia vastustaa ajatusta miehen velvollisuudesta elättää feminististä hyvinvointia, sillä oikeasti vahvat naiset kykenisivät varmistamaan tämän hyvinvoimin ilman julkisen vallan pakkokeinoja.

Feminismin paljastuessa päivä päivältä enemmän  vain yhdeksi punaisen eminenssin soluksi, sen toimet vastarinnan tukahduttamiseen muuttuvat yhä rajummiksi. Miesasialiike on yritetty leimata äärioikeistolaiseksi, jolloin sen sananvapautta voitaisiin rajoittaa vihapuhelainsäädännön mukaisesti. Hjernevaskin tai Könskrigetin kaltaiset dokumentit pyritään esittämään oikeistolaisen patriarkaatin salaliittona, jotta feminismin täysin poliittinen todellinen olomuoto ei paljastuisi. Äärioikeistoon leimaaminen sopiikin oikein hyvin kyseiselle liikehdinnälle, sillä se on vain yksi marxilaisen totalitarismin olomuodoista.

Jos haluamme ajatella miesasialiikkeen feminismin täydellisenä vastakohtana, olisi sen ympärille rakennettu yhteiskunta varmaankin:

1. Meritokraattinen

2. Markkinavetoinen

3. Ydinperhepainotteinen

4. Individualistinen

5. Sekulaari

6. Laajan sananvapauden omaava

Eli jotakuinkin valtio, missä voisin mielelläni asua.

--

Tuukka Kuru

Valkoinen häpeä, osa II

Valkoinen häpeä sai taas uusia muotoja, kun Rauhankasvatus-instituutin ja Helsingin yliopiston tuottama "Ennakkoluuloja - minullako?"-oppimateriaali siirtyi julkiseen jakoon. Kyseessä on yläkouluille ja toiseen asteen koulutukseen soveltuva "rasisminvastainen oppimateriaali", jonka tarkoituksena on "herättää" opiskelijoita tiedostamaan ympärillä esiintyvää rasismia ja opettaa tehokkaita keinoja sen vastustamiseksi.

Ajatus rasismin vastustamisesta on ylevä, sillä oikeudenmukaisessa sivistysvaltiossa ihmisiä ei saisi kohdella eriarvoisesti synnynnäisten ominaisuuksien perusteella. Yksilön perspektiivistä on samantekevää, sovelletaanko eriarvoista kohtelua negatiivisen vai positiivisen syrjinnän keinoin, sillä kumpikin niistä täyttää rasismin määritelmän. Positiivinen syrjintä tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, että yksilöiden toisarvoiset viiteryhmät määrittävät sen, kuinka hyvin yksilö soveltuu hakemaansa tehtävään tai asemaan.

Kiintiöinti rodun tai sukupuolen perusteella tarkoittaa käytännössä sitä, että tiettyjen viiteryhmien oletetaan olevan suorituskyvyltään niin heikkoja, etteivät he pärjää itsenäisesti työmarkkinoilla ilman julkisen vallan väliintuloa. Kyseinen "rasisminvastainen" julkaisu ei odotetusti käsitellyt tätä rasismin muotoa ollenkaan, koska nimestään huolimatta kyseinen läpyskä sisälsi pelkkää punavihreää mädätystä, jonka tärkein tehtävä on jälleen kerran syyllistää valkoista valtaväestöä. Ei ole sinänsä yllättävää, että valkoinen heteromies on monikulturistien, feministien ja kommunistien yhteinen vihollinen, sillä se on viiteryhmistä ainoa, joka ei omaa lainkaan vasemmistolaisten arvostamaa uhripotentiaalia.

Varsinaisten alkupuheiden jälkeen julkaisu keskittyy suomalaisten alkuperään, joka noudattaa pitkälti nykyvasemmiston historiantulkintaa. Ikivihreiden Fazerien ja Finlaysonien lisäksi julkaisu muistaa mainita, ettei edes siniristilippumme ole suomalaista alkuperää ja kuinka vihamielinen kuva venäläisistä luotiin vasta sisällissodan aikana oikeistolaisen politiikan tueksi. Venäläisten aiemmin suorittamat venäläistämistoimet tai Suomen laillisen hallituksen vastaisen kapinan tukeminen jäivät harmiksi mainitsematta, joka varmaankin johtuu vain kirjoittajien vilpittömästä unohduksesta. Eräänä sivuhuomiona muistetaan myös mainita etteivät piparkakut, spagetti tai pääsiäismunat ole eurooppalaisia keksintöjä. Tämän tosiasian tiedostaminen tekee vahingollisen maahanmuuttopolitiikan tukemisesta selvästi kannattavaa.

Suomalaisten syyllisyyttä luodaan ensin kuvaamalla kuinka yksioikosen röyhkeästi suomalaiset ovat alistaneet saamelaisia vähemmistöjä. Suomalaisten suhtautuminen romaneihin on myös ollut koko historian ajan röyhkeän rasistista, jonka sopivana allegoriana toimii 40-luvun Natsi-Saksan keskitysleirilaitos. Hieman erilaisen näkökulman romanien asemaan tarjoaa kuitenkin sosiaalityöntekijöille jaettu oppimateriaali "Vast Vastensa", joka kuvaa kaikkia niitä erioikeuksia, mitä julkinen valta soveltaa romanivähemmistöön. Romaneihin kohdistuvaa todella räikeää positiivista syrjintää olen käsitellyt mm. täällä. Kyvyttömyys alistua tarkkoihin aikatauluihin, koulunkäyntiin, työntekoon tai taloudenhoitoon eivät ole merkkejä syrjinnästä. Se on osoitus romanivähemmistön itsekritiikin puutteesta.

Yksi julkaisun selvimpiä historiallisia virheitä esiintyy osiossa "Rasismin historia", jossa rasistisen ajattelun nähdään syntyneen 1700-luvulla eurooppalaisen kolonialismin ansiosta.


"Monet kuvasivat ”valkoisen rodun” ylivertaiseksi muihin 
verrattuna. Tämän näkemyksen pohjalta monet 
eurooppalaiset ajattelivat voivansa hallita ihmisiä 
Afrikasta, Amerikasta, Aasiasta ja Australiasta"

On totta että tieteellisen rotujaottelun loivat ensimmäisinä eurooppalaiset kansat, mutta ilmiönä rasismi on paljon tätä vanhempi ilmiö. Ajatus eri väestöryhmien jakamisesta hierarkioihin on yhtä vanha kuin ensimmäiset ihmisyhteisöt ja sitä on esiintynyt luultavasti jokaisessa historiallisessa ja nykyaikaisessa yhteisössä. Brutaaleihin etnisiin puhdistuksiin ovat historian syyllistyneet niin kristityt, roomalaiset, zulut, juutalaiset, muslimit kuin myös monet intiaanikansat satojen muiden kansalaisuuksien ohella. Kaikista selvin merkki etnisestä hierarkiasta löytyy Intiasta, jossa muinaisten arjalaisten luoma kastijärjestelmä on edelleen voimassa, varsinkin maaseudulla. Eurooppalaiset eivät siten "keksineet" rasismia, vaikka he tiedostivatkin sen olemassaolon ensimmäisenä. Julkaisu muistaa kuitenkin onneksi mainita sen, että myös suomalaisiin on sovellettu sangen kyseenalaisia rotuoppeja kansamme olemassaolon aikana.

Rasismiin liittyvissä harjoituksissa esiintyy sangen hauskoja elementtejä, kuten esimerkiksi tehtävässä 1:


a. Mittaa peukalosi pituus ja vertaa tulosta kaverisi 
tulokseen.
b. Mitä vastaat, jos joku toteaa pitkällä peukalolla 
varustettujen olevan älykkäämpiä kuin lyhyellä 
varustetut?

Julkaisu yrittää kömpelösti yhdistää peukalon pituuden mittaamisen biologisiin tutkimukseen eri rotujen koulumenestyksen suhteellisista eroista, jotka ovat nykytieteessä täysin tiedossa oleva asia. Asian tarkempaa tutkimusta on kuitenkin mahdotonta tehdä sen poliittisen luonteen vuoksi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen afro-amerikkalaisen väestön heikko koulumenestys on haluttu leimata "valkoisen" koulujärjestelmän syyksi, jonka johdosta mustaan väestöön sovelletaan äärimmäisen voimakasta positiivista syrjintää. Pienenä ironisena sivuhuomautuksena voisin todeta, että Yhdysvaltojen rasistinen koulujärjestelmä toimii äärimmäisen heikosti, jos sen suurimmat menestyjät ovat valkoisesta imperialismista huolimatta aasialaiset ja juutalaiset.

Kolmannessa tehtävässä otetaan kantaa Helena Erosen hihamerkki-kohuun, josta pyritään luomaan omituinen rinnastus rasismiin. Eronen kritisoi kohua herättäneessä artikkelissaan yleistä reaktiota, mikä syntyi poliisin vaatiessa muutamalta maahanmuuttajalta passeja rutiinitarkastuksen yhteydessä. Tiedostavien henkilöiden kierossa mielessä tämä muuttui vaatimukseksi asettaa vähemmistölle hihamerkit, jolloin kohu voitiikin sopivasti yhdistää ilkeään Natsi-Saksaan. Schubakin "heikompi aines"-kommentti ei edes käsitellyt etnisiä vähemmistöjä, mutta Rauhankasvatus-instituutin silmissä tämäkin muuttui sopivaksi materiaaliksi omia poliittisia päämääriä varten. Schubakin epäonnisen lausunnon jälkeen vastaanottamat kymmenet tappouhkaukset jätettiin kuitenkin sopivasti mainitsematta.

Yhden hauskan lisän luo myös kyseisen julkaisun media-osuus, joissa annetaan ohjeita "rasististen" vaikutteiden kitkemiselle. Mielestäni tämä on vähintääkin huvittavaa, sillä suomalainen valtamedia ajaa pitkälti monikulturillisuuden ja feminismin agendaa, varsinaisen "rasistisen" uutisoinnin jäädessä vaihtoehtomedioiden vastuulle. Julkaisu tiivistää asian hyvin:


"Välttyäkseen propagandan vaikutuksilta mediaa seuraavan tulee olla valpas ja kriittinen. Uutislähteeltä voi kysyä esimerkiksi ketä tällainen uutisointi  hyödyttää?"

Voi tietenkin kysyä miksi uutisoinnin pitäisi ylipäätänsä "hyödyttää" yhtäkään osapuolta. Vakavasti otettavan uutisoinnin tulisi tiedottaa hyvin laaja-alaisesti erilaisista ilmiöistä ja ajatuksista, eikä noudattaa punavihreää doktriinia viestinnästä. Esimerkiksi maahanmuuttajien yliedustetuista raiskaustapauksista uutisointi ei synnytä rasistisia asenteita, mutta aiheen räikeät hiljentämisyritykset sitäkin enemmän. Sitä paitsi "propagandan vastustaminen" ja "kriittinen suhtautuminen uutisointiin" johtaa melkeinpä aina oikeistolaiseen ajatusmaailmaan, sillä valtaosa vaihtoehtomedioista (esim. Homma, The Spearhead, Sarastus, American Renessaince) on oikealle päin kallellaan.

Julkaisun varsinaisena loppukaneettina toimii eurooppalaisen äärioikeiston analysointi, joihin on sovellettu tyypillisesti hyvin poliittisia lähtökohtia. Suomalaisen äärioikeiston edustajiksi nimetään mm. Suomen Vastarintaliike ja Suomen Sisu, vaikka näillä kahdella ryhmittymällä on hyvin vähän tekemistä keskenään. Siinä missä vastarintaliike edustaa tyylipuhdasta epädemokraattista natsijengiä rotuteorioineen ja sosialistisilla talousteeseillään, on Sisu huomattavasti salonkikelpoisempi ryhmittymä. Sisun ajamat teesit taloudellisesti kannattavasta maahanmuutosta, yksilöiden tasavertaisuudesta ja ääriliikkeiden vastustamisesta edustavat mielestäni kaikkea muuta kuin "äärioikeistoa". On enemmänkin huvittavaa huomata kuinka kevyin perustein Suomessa voidaan joku ryhmä rajata julkisen keskustelun ulkopuolelle.

Toinen huvittava esimerkki löytyy modernista juutalaisvastaisuudesta, joka nähdään julkaisun mukaan uhkana. Opetusmateriaali ei kuitenkaan uskalla mainita sitä, ketkä ovat nykyisen juutalaisvastaisuuden taustalla. Lukuisat lähteet todistavat että huomattava osa nykyisestä juutalaisvastaisuudesta on muslimimaahanmuuttajien ja vasemmistolaisten suorittamaa, viimeisimpänä esimerkkinä viime marraskuussa tapahtunut lyhyt sotatila Hamasin ja Israelin asevoimien välillä. Kyseinen konflikti synnytti poliittisessa vasemmistossa ja islamilaisessa vähemmistössä lukuisia avoimen rasistisia kannanottoja, joita olen käsitellyt eräässä kirjoituksessani.

Julkaisussa esiintynyt aivopesu on olennainen osa vihervasemmistolaista ajatusmaailmaa ja kaikkia dialektisia liikehdintöjä, jotka perustuvat voimakkaalle vastakkainasettelulle. Todellisten vihollisten puuttuessa kyseiset liikehdinnät ovat valmiita luomaan viholliskuvia oman kannatuksen kasvattamiselle. Todellisten vastakohtien puuttuessa poliittinen vasemmisto joutuu jatkuvasti laskemaan rimaa, jonka taakse voidaan luoda uudet sortajien ja sorrettujen väliset suhteet. Vasemmiston mennessä yhä syvemmälle ideologiansa sisään, sitä suuremmalla tahdilla maltilliset liikehdinnät muuttuvat "äärioikeistolaisiksi". Tämän leimaantumisen ovat joutuneet kokemaan kansallismielisten puolueiden lisäksi myös markkinaliberaalit liikehdinnät ja miesasiamiehet.

Hyvänä esimerkkinä toimii ruotsalaisen valtiofeminismin yritykset löytää uusia vastustajia, jotka ovat muuttuneet hyvin koomisiksi. Ruotsalaisessa dokumentissa "Könskriget" kuvataan erään skitsofreenisen feministisolun huimaa pakomatkaa Ruotsista Norjaan, sillä solun johtavat feministit uskoivat että Ruotsin julkiseen koneistoon illuminatin lailla soluttautuneet "pedofiilisatanistit" ovat heidän perässään. Pedofiilisatanistien salaliitto yritti feministien mielestä saattaa ryhmittymän naiset raskaaksi, jotta satanistit voisivat sitten uhrata syntyneet lapset Luciferille omissa seremonioissaan. Kaikessa järjettömyydessään tarina on niin absurdi, ettei sitä olisi voinut keksiä edes Pekka Siitoin. Eräänlaisena varoituksena dialektisen ääriliikkeen toiminnasta se toimii sitäkin paremmin.

Jotta voisimme estää vastaavanlaisen järjettömyyden rantautumista Suomeen, meidän tulee olla kriittisiä, rationaalisia ja rohkeita. Kaltevan pinnan teoria on kyseisten liikehdintöjen suhteen elävää todellisuutta.

Tuukka Kuru

White Guilt is a fiction

White Guilt is a fiction

The finnish political left has again been activated and outraged by the tax reforms in the Government’s budget proposal that would benefit business activities and entrepreneurs. The most known of these reforms is the radical reduction of the corporate tax to the same level with other EU- countries. While the left is eager to remind us of the 900 million euro deficit it will create, they graciously overlook public development aid, that surpasses the deficit created by a whopping 200 million.

Development aid is a sacred cow for the left, that supports a semblance of fiscal responsibility, for they see the european standard of living as the result of financial exploitation of developing countries and “imperialistic” policies. The rather dubious guilt could somehow be understood if the blame was directed only at the former colonial powers, but demanding joint white liability from finns is sheer absurdism.

Many progressive lefties strive to consciously forget Finland’s national history of being a colony for two different masters that tried to suppress the national language, culture and pride. The finnish people were equated with inferior mongols who could never rule over an independent state. The racial theories of finns genetical inferiority remained until the end of the Second World War, even when finns had managed to create one of Europe’s fastest-growing economies and being the only Axis state that retained their independence.

Where Finland suffered from a severe famine during the first years of it’s independence, it developed into one Europe’s wealthiest states without a single colony or “imperialistic” policies in a century. The finnish wealth was created with a combination of capitalism, modesty and diligence that transformed a modern industrial tiger out of a backwards and famished lumber exporter. Due to the Finland’s poverty every persons labor input was required whose logical conclusion was a democratic and civilized civil society. Similar success stories were also experienced by USA and South Korea, all of who surpassed their former colonial masters wealth. Each example is linked by a bloody civil war, rebuilding and current prosperity.

A completely different development happened in Africa and the Middle East, as unlike Finland and South Korea, all of these states had a groundwork for infrastructure and european education system, that removed the extremely important period of rebuilding. Without any shared national efforts there can be no shared national sentiment. This lack of cohesion provides a good framework for a military dictatorship or a primitive tribal society. A rare contemporary document tells the tragic tale of what happened in many african states during the decolonization period in the 1960ies. The european withdrawal from the region only opened a passage for drug trafficking, military coups and poaching, not for greater welfare in these new free states. Contrary to what many believe today, Africa wasn’t suffering from widespread diseases, famines and civil wars before decolonization.

The outrageous squandering of their own natural resources, the unabashed debauchery of the military juntas and the racism that led to genocides are in this respect completely futile to shift the blame on europeans, least of all on finns who had no part to play in causing these problems to africans.

Guilt-tripping white people isn’t only tied to African history, for at the moment it’s happening in it’s most flagrant form in the United States, where white guilt is the result of leftist brainwashing. In some situations, white guilt is so deeply rooted that even the statements of Black Panthers seen in this post’s picture do not cross the news treshold. The American journalist Jared Taylor often deals with white guilt in his internet publication, “American Renaissance”, that strives to collect cases where violence or hate speech are used against white people. In one of his videos Taylor talks about the anti-white racism in American universities that has instigated the black population on committing numerous acts of senseless violence against innocent people. The victim’s only mistake was being born white.

The collective shame and guilt of the white race isn’t completely unknown in Finland either, for it is one of the goals of the left besides blaming people for having the wrong gender and religion. Takku.net, a website run by left-wing anarchists has a list, with which a white person can fight against racism.

1. Think about your own privileges. Are you white? Do you have a finnish-sounding name? Do you speak finnish without an accent? If you do, then you won’t probably face racism. So don’t think

that you know how it feels, does it exist at all or what can be done about it. Ask from those who have experience on it!

2. Don’t cry. White guilt is born when a man realizes that he is a part, perhaps even benefits from a discriminatory social order. It is unreasonable to pour this anguish over someone who has to live with racism every day. You can act instead of wallowing in misery!

From all of this we can deduct these theses of corruption:

1. A white person is bad.

2. A white person is always guilty.

3. However, the white race doesn’t exist, so there’s no need for being proud about it.

4. A white person can be a member of the “oppressed class” by being a member of a sexual minority or a woman.

5. A white person can be redeemed of his inherent wretchedness only by accepting all the words and deeds that are against very existence. A white person has no right to complain.

Personally, I’m white, straight and male. I don’t have an iota of shame because of my innate characteristics and the more I’m blamed for them, the prouder I am. I am a minority on a global scale, and I demand equal treatment in this matter and the right for white people to feel pride of their own roots. No-one should be ashamed of the attributes they’ve been given at birth.

translated by Cletus Lewis

Tuukka Kuru

Valkoinen häpeä on valhe

Valtion talousarvioesityksen kiistoissa poliittinen vasemmisto on jälleen aktivoitunut ja hyvin närkästynyt yritystoimintaa helpottavista verouudistuksista, joista tunnetuin on yhteisöveron radikaali alentaminen yleiseurooppalaiselle tasolle. Siinä missä vasemmisto muistaa mainita uudistuksesta seuraavan 900 miljoonan euron taloudellisen vajeen, se unohtaa armollisesti julkisen kehitysyhteistyön, joka ylittää kyseisen vajeen yli 200 miljoonalla eurolla.

Näennäistä talouskuria ajavalle poliittiselle vasemmistolle kehitysyhteistyö on aina ollut pyhä lehmä, sillä eurooppalaisten elintason nähdään olevan ainoastaan kehitysmaiden taloudellisen riiston ja "imperialistisen" politiikan tulosta. Sangen kyseenalaisen syyllisyyden voisi vielä jotenkin ymmärtää, jos se koskisi vain muutamia entisiä siirtomaaherroja, mutta kyseisen "valkoisen yhteisvastuun" vaatiminen suomalaisilta on jo puhdasta absurdismia.

Moni tiedostava vasemmistolainen pyrkii tietoisesti unohtamaan Suomen kansallisen historian, jonka mukaan Suomi oli vuosisatojen ajan itse siirtomaa kahdelle eri suurvallalle, jotka pyrkivät hallintokausiensa aikana hävittämään paikallisen kielen, kulttuurin ja kansallisylpeyden. Suomalaiset rinnastettiin alempirotuisiksi mongoleiksi, jotka eivät ikinä kykenisi hallitsemaan itsenäistä valtiota. Rotuteoriat suomalaisten geneettisestä alempiarvoisuudesta pysyivät tiukassa toisen maailmansodan loppuun asti, vaikka suomalaiset olivat kyenneet itsenäisesti luomaan Euroopan nopeimmin kasvavia kansantalouksia ja turvaamaan akselivalloista ainoana oman kansallisen itsenäisyytensä.

Siinä missä Suomi kärsi vakavasta nälänhädästä vielä itsenäisyytensä alkuaikoina, kehittyi siitä sadassa vuodessa Euroopan rikkaimpia valtioita ilman ainuttakaan siirtomaata tai lännen "imperialistista" politiikkaa. Suomalaisten hyvinvointi luotiin kapitalismin, vaatimattomuuden ja ahkeruuden yhteistyöllä, joka synnytti nälkää näkevästä ja takapajuisesta raakapuun nettoviejästä modernin teollisen tiikerin. Maan köyhyydestä johtuen jokaisen ihmisen työpanosta tarvittiin, jonka loogisena seurauksena on demokraattinen ja sivistynyt kansalaisyhteiskunta. Samanlaisen feenikslinnun kaltaisen  kehityksen kokivat myös Yhdysvallat ja Etelä-Korea, joista kaikista kehittyi entisiä siirtomaaherroja rikkaampia valtiota. Jokaista esimerkkimaata yhdistää verinen sisällissota, jälleenrakennus ja nykyinen kukoistus.

Täysin erilainen kehityskulku tapahtui Afrikassa ja Lähi-idässä, sillä toisin kuin Suomi tai Korea, omasivat nämä kaikki valtiot valmiiksi rakennetut puitteet logistiikasta eurooppalaiseen koulujärjestelmään ja infrastruktuuriin, joka poisti valtioiden kehityksestä äärimmäisen tärkeän jälleenrakennuksen ajan. Ilman yhteisiä kansallisia ponnistuksia ei synny myöskään yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka antaa hyvät puitteet sotilaalliselle diktatuurille ja alkeelliselle heimoyhteiskunnalle. Eräs harvinainen aikalaisdokumentti kertoo hyvin sen surullisen tarinan, mikä tapahtui monessa afrikkalaisessa valtiossa 60-luvulla. Eurooppalaisten vetäytyminen alueelta aukaisi ainoastaan väylän huumekaupalle, sotilasvallankaappauksille ja salametsästykselle, ei suinkaan "suurelle hyvinvoinnille" uusissa vapaissa valtioissa. Toisin kun nykyisin monet luulevat, Afrikka ei kärsinyt taudeista, nälänhädästä tai sisällissodista ennen kyseisten maiden itsenäistymistä.

Omien luonnonvarojen törkeää haaskausta, sotilasjunttien häpeilemätöntä elostelua ja kansanmurhiin johtanutta rasismia on tässä mielessä täysin turha yrittää vierittää eurooppalaisten syyksi, kaikista vähiten suomalaisten, joilla ei ole osaa eikä arpaa kyseisten ihmisten ongelmiin.

Valkoisen väestön syyllistäminen ei ole sidottu ainoastaan Afrikan historiaan, vaan sitä tapahtuu tällä hetkellä räikeimmin Yhdysvalloissa, missä valkoinen syyllisyys on vasemmistolaisen aivopesun tuotosta. Joissakin tilanteissa valkoisten syyllisyys on juurtunut niin syvälle, ettei edes blogin kuvassa esiintyvät mustien pantterien kannanotot ylitä uutiskynnystä. Yhdysvaltainen journalisti Jared Taylor käsittelee valkoista häpeää usein verkkojulkaisussaan "American Renessaince", joka pyrkii kokoamaan sivuilleen tapauksia, joissa väkivaltaa tai kansanryhmää vastaan kiihottamista sovelletaan valkoista väestöä vastaan. Yhdessä videossaan Taylor käsittelee amerikkalaisissa yliopistoista huokuvaa rasismia valkoisia kohtaan, joka on yllyttänyt mustaa väestöä lukuisia kertoja soveltamaan järjetöntä väkivaltaa täysin viattomia ihmisiä kohtaan. Kyseisten rikoksien uhrien ainoa virhe oli väärän ihonvärin omistaminen.

Valkoisen rodun kollektiivinen häpeä ei ole täysin tuntematon asia Suomessakaan, sillä se on poliittisen vasemmiston yksi päämäärä väärän sukupuolen ja uskonnon syyllistämisen ohessa. Vasemmistoanarkistien takku.net-sivulla on lista, jonka avulla valkoinen ihminen voi taistella rasismia vastaan:

1. Mieti omia etuoikeuksiasi. Oletko valkoihoinen? Onko sinulla suomalaiselta kuulostava nimi? Puhutko suomea murtamatta? Todennäköisesti sinuun ei silloin kohdistu rasismia. Älä siis oleta tietäväsi miltä se tuntuu, onko sitä olemassa ollenkaan tai mitä sille voisi tehdä. Kysy niiltä, joilla on asiasta kokemusta!


2. Älä itke. Valkoinen syyllisyys syntyy kun ihminen tajuaa, että hän on osallinen, ja ehkä jopa hyötyy yhteiskuntajärjestyksestä, joka syrjii. On kuitenkin kohtuutonta kaataa tästä syntyvää ahdistusta sen niskaan, joka joutuu elämään rasismin kanssa joka päivä. Pahoissa fiiliksissä vellomisen sijasta voi toimia!


---

Tästä kaikesta voidaan siis johtaa mädätyksen teesit:

1. Valkoinen ihminen on paha
2. Valkoinen ihminen on aina syyllinen
3. Valkoista rotua ei kuitenkaan ole olemassa, joten siitä ei kannata olla ylpeä
4. Valkoinen voi silti kuulua "sorrettuun luokkaan" olemalla seksuaalivähemmistön edustaja tai nainen.
5. Valkoinen ihminen voi parantua pahuudestaan vain hyväksymällä kaikki sanat ja teot hänen omaa olemassaoloansa vastaan. Valkoinen ei saa valittaa.

Itse olen valkoihoinen, hetero ja mies. En häpeä omia synnynnäisiä ominaisuuksiani pätkääkään, ja mitä enemmän minua niistä syyllistetään, sitä ylpeämpi minä ominaisuuksistani olen. Maailman mittakaavassa minäkin olen vähemmistön edustaja. Vaadin tässä asiassa ihmisten tasa-arvoista kohtelua ja myös valkoisen väestön oikeutta olla ylpeä omista juuristaan. Kenenkään ei tulisi hävetä niitä ominaisuuksia, joita on syntyessään saanut.

Tuukka Kuru 

Kansojenherra on siirtynyt uudelle alustalle

Vajaan kahden vuoden yhteistyöni Uuden Suomen Puheenvuoro-palvelun kanssa on ainakin osittain päättynyt, sillä tapani kirjoittaa ja ilmaista itseäni on tuottanut toistuvia ongelmia kyseisen alustan valvojien kanssa. Viimeisimmän käytösrikkeen ansiosta minulle asetettiin 4kk kirjoituskielto, joka pakotti minut siirtämään blogini uudelle alustalle. Toivon yhteistyön Blogspotin kanssa olevan paljon antoisampaa tässä suhteessa.

Pidemmän jäähyn syynä oli neljäs peräkkäinen varoitus, joita olen vastaanottanut viimeisten vuosien sisällä. Syyt varoituksiini olivat:

1. Asiaton kuva (vanha yhdysvaltalainen propagandakuva)
2. Ehdokasnumeron näkyminen (kuntavaalien aikana)
3. Asiaton kielenkäyttö (totesin ympärileikkauksen kannattajan nauttivan juutalaisten silpomisesta)
4. Käytin ilmaisua "vittu mitä paskaa" kuvatessani tunteitani erästä uutista kohtaan.

Kaikki vanhat tekstini löytyy puheenvuoron palveluista, jotka toimivat nykyään arkistona lukijoille. Kai Aallon herkin sanoin, nyt on aika nousta tuhkasta ja raunioista.

http://kansojenherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Tuukka Kuru