Yhdysvaltalainen Slate-sivusto julkaisi kaksi viikkoa sitten artikkelin nimeltä "A Boys' Camp to Redefine Gender", joka esitteli sukupuolineutraalia viikonloppuleiriä. Leirin kantavana ideana toimi "sinä olet sinä", mikä tarkoittaa käytännössä sukupuolisidonnaisten roolien unohtamista ja vastakkaisen sukupuolen ominaisuuksien omaksumista. Ilmaisunvapaus nähdään viikonlopun yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi, jonka soveltamista rohkaistaan tietoisesti pukemalla poikia tyttöjen vaatteisiin ja järjestämällä poikien omia missikisoja.
"Although it is unknown if the kids at the camp will eventually identify as gay or transgender—or even if the way gender and sexuality are defined throughout society will evolve—the camp allows the kids to look at themselves in a completely different way.
“They get enough questioning in their daily lives, so it’s a great place for them to express themselves as they feel. … I feel we hear so many of the sad stories and how LGBT kids are disproportionately affected by bullying, depression, and suicide, and it hangs a heavy cloud over them and kind of dooms them from the beginning. I’m saying this is a new story. This is not a tragedy.”
Neljä päivää kestävän leirin lapsista valtaosa on peruskouluikäisiä poikia, joiden henkilökohtainen sukupuoli-identiteetti ei ole vielä kehittynyt. Leirin tarkoitus oli toimia LGBT-lasten tukiryhmänä, vaikkakin leirin vetäjät eivät olleet itse tietoisia, mikä oli leirille osallistuneiden lasten käsitys omasta persoonastaan ja seksuaalisuudestaan. On siis lähtökohtaisesti perusteltua olettaa, että suurin osa leiriin osallistuneista lapsista saapui "sukupuolineutraalia kasvatusta" antavista perheistä. Tähän hyvin poikkeavaan kasvatustyyliin ei harmiksi pystytä kysymään lapsen omaa mielipidettä.
Sukupuolineutraali kasvatus syntyi 70-luvun Yhdysvalloissa pitkälti toisen aallon feminismin mukana, joka painotti ensimmäisestä aallosta poiketen enemmän kulturillista ja kasvatuksellista ulottuvuutta. Sukupuolineutraalin kasvatuksen päämääränä on tasoittaa poikien ja tyttöjen välistä eroa luomalla puitteet, joissa lapset voivat ilmaista vapaasti itseänsä. Vapaus ja neutraalius olivat kuitenkin vain sananhelinää, sillä feministinen kasvatus nähtiin alusta asti keinona taistella patriarkaattia vastaan luomalla feminiininen, arka ja alistuva sukupolvi miehiä.
Siinä missä poikien luontainen aggressiivisuus, kilpailunhalu ja keskittymiskyvyn puute nähtiin antisosiaalisena ilmiönä, niitä pidettiin salaa toivottavina tyttöjen osalta. Feministinen kritiikki on aina syyllistänyt mediaa, koulua ja vanhempia liian säyseän naiskuvan antamisesta, joka on omiaan luomaan "lasikattoja" naisen urakehityksessä. Sukupuolineutraalin kasvatuksen tehtävä oli siten alusta asti kasvattaa pojista feminiinisempiä ja tytöistä maskuliinisempia toimijoita. Ei ole myöskään ihme, että teoria syntyi 70-luvulla, milloin biologian arvostus oli oppineiston keskuudessa alimmillaan.
Sukupuolineutraalin ideologian ensimmäisenä uhrina voidaan pitää David Reimeriä, joka epäonnistuneen operaation jälkeen menetti miehiset sukupuolielimensä kahdeksan kuukauden ikäisenä. Operaation seurauksena hänelle leikattiin tytön sukupuolielimet, ja hänestä muodostui tohtori Moneyn koekaniini, jonka tarkoituksena oli osoittaa sukupuoliroolien olevan vain kasvatuksen tulosta. Davidin kaksoisveli Brianista oli tarkoitus kasvattaa tasapainoinen ja reipas poika ja Davidista, nykyisestä Brendasta iloinen ja oman arvonsa tunteva tyttö. Lopputulos oli kuitenkin jotain aivan muuta.
Tohtori Money oletti sukupuoliroolien ja seksuaalisuuden muodostuvan ympäristön, eikä luonnon ansiosta ja hän oli valmis soveltamaan hyvin kyseenalaisia keinoja halutun identiteetin luomiseksi. Brendan kokiessa lapsuudessa voimakasta ahdistusta ja aggressiivisuutta luonnottomasta olotilastaan, kuittasi Money oireet "luonnollisena kehityksenä". Internet-lehti Slate kuvailee artikkelissaan Moneyn hoitotoimenpiteitä näin:
He (David) was plagued by shaming memories of the frightening annual visits to Dr. Money, who used pictures of naked adults to "reinforce" Brenda's gender identity and who pressed her to have further surgery on her "vagina."
David tappoi itsensä 38-vuotiaana vuonna 2004.
Sukupuolineutraalin kasvatuksen vaikutus on yleensä suoraan rinnasteinen feminismin asemaan valtiossa, joten sitä on parhaiten havaittavissa Yhdysvalloissa, Briteissä ja Pohjosmaissa. Ruotsissa valtion tukemat "Egalia"-päiväkodit soveltavat sukupuolineutraalia kasvatusta käytännössä, joka näkyy sukupuolineutraaleissa nukeissa, kirjoissa ja leikeissä. Päiväkotien näennäisenä tarkoituksena on "vapauttaa" lapset leikkimään ja ilmaisemaan itseänsä vapaasti, mutta käytäntö ei vastaa annettuja ihanteita.
Teoreettisessa sukupuolineutraalissa tilanteessa lapset olisivat vapaita leikkimään millä leluilla haluaa, ilman vanhempien tai hoitajien puuttumista asiaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että päiväkoti tarjoaisi jokaiselle lapselle mahdollisuuden leikkia niin tyttöjen kuin poikienkin leluilla ja sallia lasten leikkiä mitä leikkiä haluaa, kenen kanssa haluaa. Feministinen kasvatusmetodi ei ole koskaan halunnut myöntää lapsille tätä vapautta, sillä se toisi esiin sukupuolten luonnolliset erot, jota ei pysty kasvatuksella häivyttämään. Feminismille biologia on pahinta myrkkyä.
Sukupuolten välinen ero on feministisissä valtioissa tabu, jonka tutkimisen feminismi on monopolisoinut itselleen. Vaikkakin skandinaavinen sukupuolentutkimus on yrittänyt ylläpitää illuusiota sosiaalisista konstruktioista, sen hegemonia on alkanut murenemaan. Norjalaisen Harald Eian tuottamalla "Hjernevask"-dokumenttisarjalla oli tähän muutokseen suuri vaikutus. Dokumenttisarja toi ilmi tutkimustuloksia, jotka kykenevät todistamaan tyttö- ja poikalasten eroavuudet jo 9kk iässä, jolloin lapsella ei ole vielä teoreettista mahdollisuutta joutua "sosiaalisten normien" uhriksi. Miesten ja naisten eroavuudet äänestyskäyttäytymisessä, koulutuksessa, maneereissa, seksuaalisuudessa, työelämässä, älykkyydessä tai yhteiskunnallisessa asemassa ovat siten pitkälti biologian määräämää. Hyvinvoiva ja vapaa yhteiskunta tarjoaa parhaat puitteet biologiselle johdatukselle, joten niin ironista kuin se onkin, sukupuolten eroavuudet ovat suurimmat niissä maissa, jotka ovat kaikista tasa-arvoisempia.
Sukupuolineutralismin miesvihaa todistaa myös parhaiten niiden feministien kannanotot, jotka ovat tätä metodia olleet kehittämässä. Suurin osa "sukupuolineutraalin kasvatuksen" saaneista lapsista on poikia, joiden aktiivisena kasvattajana toimii äiti. Artikkelin aloituskuvassa näkyvä lapsi on lesbovanhempien kasvattama poika, jolle paljastettiin hänen oikea sukupuoli vasta viisivuotiaana. Sukupuolineutraali kasvatus toimii siten vain pimittämällä tietoa ja pakottamalla tietämätöntä lasta toimimaan vanhempien oikkujen mukaisesti.
"Beth Laxton, Sasha's mother has said in a Cambridge News interview that Sasha is not allowed to wear "overtly masculine clothes" which includes "no skulls, camouflage or combats." She has also banned him from playing with Barbie dolls because Laxton has said "she's horrible" although she has surrounded him with other approved dolls.
Voimme siten vain arvella, olisiko Laxton halunnut mielummin tytärtä kuin poikaa, sillä poikansa sukupuolta hän ei selvästi pysty arvostamaan. Sukupuolineutraalin kasvatuksen kritiikillä on ollut positiivisia vaikutuksia, sillä jopa jotkut feministit ovat joutuneet perääntymään omista ihanteistaan. Sivusto everydayfeminist toteaa näin:
Although the 1970s saw a smattering of articles claiming androgyny as the pinnacle of human evolution – the theory that gender roles are completely learned – we now tend to see gender as a blending of biological (nature) and cultural (nurture) influences. Dr. Ablow said parents “wrench [it] in to some kind of non-genderness.”
Biologian merkityksen tiedostaminen ei kuitenkaan ole riittänyt poistamaan tämän hyvin arveluttavan mallin kehitystä, joka saavuttaa lähitulevaisuudessa entistä suuremman osan valtion koneistossa. Naisasialiitto Unioni toivoo kyseisen kehityksen etenevän myös Suomessa, sillä Helsingin Uutisten artikkelissa he sanovat näin:
Samansuuntaisia tuloksia on saatu vastaavassa maaliskuussa päättyneessä Naisasialiitto Unionin pilottihankkeessa. Projektissa oli mukana kolme helsinkiläistä päiväkotia.
– Tilanteissa joissa lapset auttavat pikkuaskareissa, kolmessa neljästä tapauksesta pyydettiin tyttöä, hankkeessa työskennellyt Milla Paumo kertoo.
Sara Sundell ja Milla Paumo korostavat, että nämä joistakin ehkä pieniltä näyttävät asiat kantavat hedelmää pitkälle tulevaisuuteen.
– Tulos voi olla kolmikymppinen mies, joka ei osaa siivota tai kantaa vastuuta omista tai perheensä asioista, Sundell heittää.
– Naiset taas väsyvät, kun unohtavat omat tarpeensa muiden hyväksi toimiessaan.
Unioni unohtaa sopivasti mainita sen, että miehet tuottavat suurimman osan verokertymästä, tekevät eniten töitä, kärsivät eniten työtapaturmista, hyötyvät vähiten julkisista tulonsiirroista, kuolevat nuorempina ja ovat velvollisia asepalvelukseen. Tämä on Unionin naishenkilöiden mielestä verrattavissa siihen, että naistutkijana toimiva Pirkko Köyrijä-Westerlund joutuu näkemään vaivaa perheensä eteen raskaan työpäivän jälkeen. Unionin edustaja Sundell muistaa kuitenkin onneksi lopussa mainita ettei pojista yritetä tehdä tyttöjä.
Lopuksi tiivistettynä suurimmat syyt vastustaa sukupuolineutraalia kasvatusta ovat:
- Se ei tue lapsen luonnollista kehitystä
- Se on feministien ylläpitämää
- Se ei kykene kunnioittamaan maskuliinisia piirteitä
- Se ei toimi ilman indoktrinaatiota ja pakotusta
- Se kasvattaa varsinkin pojilla itsemurhariskia teini-iässä
- Se vieraannuttaa heteroseksuaalit pojat pariutumismarkkinoiden vaatimuksista
---
Tuukka Kuru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti