Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kapitalismia pähkinänkuoressa

Kapitalismia, eli yksityisten toimijoiden vapaata kaupankäyntiä ja omistusoikeutta kritisoidaan näyttävästi aina kuin valtiojohtoiset projektit epäonnistuvat työllisyyden ja hetkellisen elintason ylläpidossa. Kritiikki on kuitenkin perinteisen vasemmistolaisesti hyvin valikoivaa, joka pyrkii näkemään talouden nousukauden "valtion ansiona" ja lamakauden "markkinoiden heikkoutena", joka muodostaa nopeasti julkista taloutta ruokkivan kehän.

Julkisten palveluiden näennäinen ilmaisuus lisää suuresti niiden kysyntää, sillä markkinavetoisten hintojen puuttuminen alentaa selvästi ihmisten kynnystä käyttää kyseisiä palveluita. Liian korkea kysyntä  ja perässä laahaava tarjonta synnyttää aina niukkuutta ja ruuhkautumista, josta julkinen terveydenhuolto on ehkä paras käytännön esimerkki. Kilpailun puuttueessa  julkisten tuotteiden laatu on hyvin vaihteleva, joten se voi olla joko a.) hyvin tehokasta b.) hyvin tehotonta. Omista kokemuksistani voin sanoa ainakin sen että julkisen terveydenhuollon käyttämä kiireellisyysluokitus ei ole käytännössä mitenkään sitova, sillä jouduin korkeasta umpisuolen tulehdusriskistä huolimatta odottamaan kuusi tuntia 39 asteen kuumeessa päivystyksen penkeillä, koska sairaanhoitajat olivat vahingossa "unohtaneet" minut vuoronvaihdon yhteydessä. Asia selvisi kolmannella käynnillä luukulla, kun mainitsin että vointini alkaa tuntuvasti heiketä. Umpisuolen tulehduksesta kärsivän potilaan tulisi julkisen puolen laatustandardien mukaan saada hoitoa tunnin sisällä laboraatiotuloksista.

Toinen vastaava esimerkki koskee julkista hammashoitoa, joka on teoriassa kaikille avointa, korkealaatuista ja kohtuuhintaista. Kärsiessäni poskihampaan toistuvasta kivusta, yritin saada aikaa julkisen hammashoidon puolelta. Päivystyksessä vastannut henkilö totesi että seuraava teoreettinen mahdollisus operaatiolle on yli 7kk päästä, eikä hän suostunut uskomaan tarinaani kestämättömästä hammassärystä. Kuvaillessani kipuani, päivystävä työntekijä kysyi "Olisitko todella valmis ottamaan paikan kivusta kärsivän perheenisän nenän edestä, jos mahdollisuus tähän olisi?". Päätin tapauksesta viisastuneena kokeilla yksityistä ODL:n hammashuoltoa, josta sain varattua ajan reilun viikon päähän puhelinsoitostani. Myöhemmässä operaatiossa paljastui että poskihampaani oli täysin ontto ja omasi hyvin korkean infektioriskin. Juurihoidon ja uuden hampaan muovaaminen maksoi kaikkinensa yli 700 euroa, mutta tilanteessani hoito oli välttämätön toimenpide. Tuntuvasta julkisesta rahoituksesta ja henkilöstöstään huolimatta julkinen terveydenhuolto ei siten selvästi kykene tuottamaan tarvittavaa määrää terveyspalveluita edes sille osalle väestöä, jotka eivät ole yksityisen työterveyshuollon tai yksityisen sairasvakuutuksen piirissä.

Julkisten palveluiden ja hyvinvointivaltion mallin voidaan historiallisesti ajoittaa teolliseen ja jälkiteolliseen vaiheeseen, missä tuhannet nuoret ihmiset menettivät oman perheen antaman taloudellisen tuen kaupungistumisen seurauksena. Sosiaaliset palvelut tulivat selvästi ainakin teoriassa tarpeeseen ja niiden määrä kasvoi voimakkaasti yhteiskunnan kehittyessä ja ihmisten erilaisten tarpeiden lisääntyessä. Suomessa julkisten palveluiden huippuna voidaan nähdä julkinen koulutus, joka mahdollistaa teoriassa jokaisen tarpeeksi lahjakkaan ihmisen nousun ryysyistä keskiluokkaan ilman omien vanhempien tulojen vaikutusta. Julkinen korkeakoulutuskin on tosin herkkä ylimitoituksen kannalta, sillä Suomessa korkeakoulutettujen ihmisten määrä alkaa lähennellä puolta kaikista työikäisistä, eikä monta vuotta kestävä akateeminen koulutus ole enää mikään tae taloudellisesta vakaudesta. Siinä missä korkeakoulutus nähtiin ennen enemmänkin vaihtoehtona, on se enemmissä määrin muuttunut välttämättömyydeksi jopa niillä aloilla, joissa ei käytännössä tarvita akateemista koulutusta. Monet korkeakoulutetut opiskelijat eivät omista merkittävää työkokemusta ja valmistumisen jälkeen moni 25 ikävuotta lähenevä ihminen astuu ensimmäistä kertaa työelämään, jolloin työnantajat odottavat häneltä valmiiksi korkeaa tuottavuutta. Korkean tuottavuuden vaatiminen on taas suoraan sidottu työntekijän työnantajalle tuottamiin kustannuksiin, joihin ammattiliitoilla ja julkisilla toimilla on suuri merkitys. Tosiasiallisesti valtio luo siten toimillaan hyvin kahtijakautuneet työmarkkinat, joissa ihmiset jakaantuvat korkeakoulutettuihin tulevaisuuden keskiluokkalaisiin ja ruohonjuuritason siivoojiin, kauppojen myyjiin ja putkimiehiin. On sanomattakin selvää, että suuri osa ihmisistä ei siten hyödy mitenkään julkisista korkeakouluista, vaikka joutuukin niistä verojen muodossa maksamaan.

Koulutus tulisi tässä mielessä nähdä yksityisenä hyödykkeenä, eikä julkishyödykkeenä. Markkinavetoisessa ideaalitilanteessa ihmiset kantaisivat itse taloudellisen riskin korkeakoulutuksesta, joka tapahtuisi keskenään kilpailevien yksityisten (ja julkisten) yliopistojen kesken. Taloudellisen riskin realisoituessa ihmiset hakeutuisivat kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti aloille, jotka todennäköisimmin johtavat varmaan työllistymiseen. Markkinavetoisessa järjestelmässä myös työnantajat osallistuisivat koulutuksen järjestämiseen, josta saksalainen BMW ja suomalainen Ruukki ovat hyviä esimerkkejä. Markkinavetoinen koulutus tarjoaisi siten käytännön työn kannalta parhaat puitteet, eikä opiskelijoiden tarvitsisi kärsiä julkisten koulujen tyylistä lisätä opetussuunnitelmaan myöhemmän työn kannalta tarpeettomia kursseja. Tekniikan aloilla hyvänä esimerkkinä tästä voidaan nähdä muutama vuosi sitten alkanut "innovaatio"-hehkutus, joka pyrkii tukemaan oppilaiden ryhtymistä yrittäjiksi. Harvemmin mainittu tosiasia on kuitenkin se, että yritysten puuttuminen ei niinkään johdu "innovaatiokurssien" puutteesta, vaan sitä että nykyään yrittäminen harvemmin taloudellisesti kannattavaa.

Markkinavetoista järjestelmää on usein syytetty ahneudesta ja lyhytnäköisestä oman edun tavoittelusta, vaikka se on tähän mennessä ollut keskinmäärin paras tae taloudelliselle kasvulle. Vasemmistolaiset pyrkivät usein kiilottamaan kilpiänsä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon nimissä, vaikka suurin osa heidän toimenpiteistä on käytännössä rahojen verottamista niiltä ryhmiltä jotka eivät äänestä vasemmistopuolueita ja rahan antamista niille ryhmille jotka äänestävät. Ero markkinavetoiseen järjestelmään on siten selvä, sillä siinä missä vapaata taloutta ajavat ihmiset haluavat pitää omaisuutensa itsellään, pyrkivät vasemmistolaiset siirtämään valtion väkivaltamonopolin avulla työtä tekevien ihmisten rahaa niille, jotka eivät niitä tee. Voidaankin kysyä että kumpi osapuolista on loppujen lopuksi ahneempi.

Valtio on itsessään voittoa tuottamaton instituutio, joka ei itse omista jaettavaksi tarkoitettua rahaa. Kaikki julkisiin tulonsiirtoihin saadut rahat syntyvät siten yksityisen sektorin työntekijöiden ja yritysten työpanoksesta, joiden määrä on Suomessa 1,75 miljoonaa ihmistä. Yksityisellä sektorilla työskentelevistäkin joka viides on pätkätyöläinen. Tämän väestön tehtäväksi lankeaa siten Suomen kansantalouden ylläpitäminen, julkisten tulonsiirtojen mahdollistaminen, valtiovelan lyhentäminen ja eläkejärjestelmän rahoittaminen. Julkista rahoitusta vastustavien pelkäämä tilanne, missä julkisen rahoituksen vastaanottajia on enemmän kun niiden rahoittajia on saavutettu siten jo kauan aikaa sitten.

Suomen kannalta kyseinen kehitys on erittäinen uhkaava, sillä se paljastaa koko nykyisen hyvinvointimme haurauden. Suomen vientivetoinen kansantalous on pitkälti riippuvainen kymmenen suurimman tekniikan, biologian ja metsäalan yrityksestä, joista jokainen on joutunut irtisanomaan henkilöstöä heikentyneen kysynnän ja kohonneiden välillisten kustannusten takia. Valtion toimenpiteet luovat siten tilanteen, missä yhä useampi ahkera työntekijä joutuu vastentahtoisesti valtion rahoituksesta riippuvaiseksi, joka taasen nostaa entisestään tarvetta korottaa julkisia tulonsiirtoja.

Reagania lainatakseni totean, että työn tekeminen on parasta sosiaaliturvaa. Olisi siten tärkeää suoda se mahdollisuus mahdollisimman monelle.

--
Tuukka Kuru

4 kommenttia:

  1. Koen että tulkitset maailmaa nyt hiukan tarkoitushakuisesti, toivon etten tee samaa virhettä.

    Toki, yksityiselle hammaslääkärille pääsee nopeammin, mutta hinta julkiseen hammashuoltoon verrattuna on kymmenkertainen. Tästä johtuu että:
    A) Niillä joilla ei siihen ole varaa, ei ole jonossa.
    B) Paremmat palkat ovat houkutelleet julkisella puolella aiemmin työskennelleet osaajat.
    C) Maksava asiakas tulee aina ensin, ei alimitoitetun budjetin kyttääminen.

    Toki, tästä näkyy että yksityinen hoitaa työnsä tehokkaammin kuin julkinen, mutta vain rahan voimalla. Itse miellän nykytilanteen hyväksi vaihtoehdoksi, mutta julkisen sektorin toimintaa pitäisi pystyä kehittämään jollain vaihtoehtoisella tavalla - ja sekin ilmeisesti vaatii rahaa. Äärettömistä summista ei kuitenkaan ole kyse.

    Tuot esille useita todellisia pointteja miksi taloutemme on uhattuna, mutta ratkaisuksi osoitat vain vasemmistohengen syyttelyä. Esimerkiksi työmarkkinoiden muuttuminen ja korkea akateeminen osuus väestöstä.

    Tietenkin työmarkkinat muuttuvat teknologian mukana, kuten mekin olemme siirtyneet tuotannosta palveluyhteiskuntaan 1970-2000 ajalla, ja siitä eteenpäin digiyhteiskuntaan, jossa yhä useampi firma tuottaa voittonsa verkossa, minimaalisilla henkilöstökustannuksilla. Esimerkin avulla kolikon toinen puoli; isoisoisäni työskenteli koko elämänsä samalla pellolla, isoisäni 30 vuotta tehtaalla, isäni on työskennellyt kolmessa työpaikassa ja itse.. no pitkälti toistakymmentä, laidasta laitaan.

    Ennustan että kahdessa kymmenessä vuodessa teknologia on korvannut suurimman osan läntisen maailman työntekijöistä. Miksi? Koska se on yrityksille halvempaa kuin maksaa palkkaa.

    Tarvitsemme paremman vaihtoehdon kuin mikään vasemmiston tai oikeiston tarjoama ja rohkeutta vaatia yhteiskuntamme kattavaa muutosta.

    Itse koen parhaaksi ensiaskeleeksi työntekijäkustannusten alentamisen, työpäivän lyhentämisen ja perustulon. Tällä kolmikannalla pätkä- ja osa-aikatyön vastaanottamisesta tulee kannattavaa, eikä yrityksille koidu kohtuuttomia kustannuksia muutoksesta. Valtion veropohja laajenee ja yrittäjäksi ryhtyminen helpottuu.

    VastaaPoista
  2. Yksityinen terveydenhuolto on itse asiassa per capita julkista halvempaa paljon pienempien työntekijäkustannusten takia. Kilpailua lisäämällä olisi mahdollista saada tiputettua keskinmääräistä hintaa entisestään, kuten Singaporessa tapahtui. Monopoliasemassa oleva palveluntuotanto on aina kallista, on se julkista tai ei.

    En myöskään usko työpaikkojen katoamiseen, sillä tulevaisuuden tarpeita on mahdotonta arvioida vrt. internet ja matkapuhelin 25v sitten.

    VastaaPoista
  3. Tuukka kuru mitä oikein selität?? Amerikan yhdysvaltojen terveydenhuolto on yli kolme kertaa niin kallista kuin suomen: http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_total_health_expenditure_(PPP)_per_capita

    Taidat olla niitä netin libertaareja jotka uskovat kaiken mitä kokoomusnuoret sanovat.

    VastaaPoista
  4. Yhdysvaltoihin viittaaminen on yleisin virhe mihin törmää nettiväittelyissä. Yhdysvaltojen terveydenhuollon hinnan syitä voi esimerkiksi lukea täältä:
    http://liberalismi.net/wiki/USA:n_terveydenhuolto

    VastaaPoista