Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kaljupään havaintoja Turkista

Kuten lukijat varmaankin hyvin tietävät, olen suorittamassa vuoden kestävää oppilasvaihtoa Turkissa, tarkemmin ottaen maan länsirannikolla sijaitsevassa Izmirissä. Oppilaitoksena toimii Yasarin yliopisto, joka on hävyttömän kallis pienehkö oppilaitos Bornovan asuinalueella. Turkissa vietetyt pari kuukautta antaa hyvän läpileikkauksen paikallisista tavoista ja yleisestä ilmapiiristä, jotka eroavat huomattavasti turistioppaiden antamista romanttisista ja siistityistä kuvauksista. Jokaisen kulttuurin omatessa omat vahvat ja heikot puolensa, listaan mielestäni turkkilaisten erikoisimmat piirteet. Lista on epäkorrektin subjektiivinen, mutta mitäpä muutakaan ilkeältä äärioikeistolaiselta voisi odottaa?

1. Nationalismi

Turkkilaisten nationalismi on todella voimakasta ja monelle länsimaisen mädätyksen uhrille (kuten minulle) se voi tulla hyvin ikävänä yllätyksenä. Paikallinen nationalismi ei katso ikää, sukupuolta tai yhteiskunnallista asemaa, ja yleensä kaikista isänmaallisimmat ihmiset löytyvät paradoksaalisesti yliopisto-opiskelijoista. Kroonisesta alemmuuskompleksista kärsivät turkkilaiset  kokevat valtiolliseksi uhaksi ainakin kurdit, armenialaiset, juutalaiset, amerikkalaiset, arabit, kreikkalaiset ja iranilaiset. Kahtijako uskonnollisen AKP:n ja sekulaarien kemalistien välillä on niin syvä, etteivät nämä kaksi kannattajajoukkoa pysty useinkaan tulemaan toistensa kanssa toimeen. Erästä uskonnollista turkkilaista ystävääni lainatakseni "Menen naimisiin mielummin ulkomaalaisen kuin kemalistin kanssa!"

Turkkilainen nationalismi imeytyy lapsiin valtion ja perheiden tiiviillä yhteistyöllä. Siinä missä patriarkaalinen perhemalli luo hyvän pohjan isänmaan kunnioitukselle, luo peruskoulujen historianopetus kuvainnollisesti ilmaistuna loput rakennuksesta. Paikallinen historianopetus on äärimmäisen puolueellista, ja se sisältää myös eräänlaisen turkkilaisen variaation legendaarisesta "tikarinpisto"-teoriasta. Teorian turkkilaisessa versiossa juutalaisten tilalle on asetettu armenialaiset, joita syytetään ottomaanien tuhoutumisesta. Tämän poliittisen aivopesun jälkeen ei ole lainkaan ihme, ettei Turkilla ole vieläkään kunnollisia diplomaattisia suhteita Armeniaan.

2. Seksuaalisuus

Konservatiivisesta kehityksestä huolimatta, Turkki on joiltakin osin hyvin vanhoillinen. Islamin vaikutus näkyy selvimmin nuorten naisten seksuaalisuudessa, tai paremminkin sen säännöstelyssä. Monet turkkilaiset tytöt asuvat vanhempiensa tykönä pitkälti kolmekymppiseksi asti, ja pyrkivät pysymään neitsyeinä tulevaisuuden avioliittoa varten. Traditionaalisista odotuksista poikkeavat tytöt  eivät kuitenkaan puhu seksuaalisuudestaan avoimesti, koska esiaviollisia suhteita pidetään edelleenkin vähintääkin epäilyttävinä. Piilotettu seksuaalisuus ei kuitenkaan koske sosiaalista mediaa, jossa turkkilaiset tytöt pistävät yleensä ottaen parastaan. Pikkutuhmien kuvien lisääminen ja niistä seuraava kommenttivyöry on allekirjoittaneen mielestä sangen omituista seurattavaa, sillä kaikesta tästä esilläolosta huolimatta kyseiset tytöt saattavat olla hyvinkin varautuneita minkään oikean seksuaalisen kontaktin suhteen.

Tiukat moraalisäännöt eivät kuitenkaan koske nuoria miehiä joilta odotetaan hyvää mieskuntoa, laajaa kokemusta makuukamaarin puolelta ja itsevarmuutta. Koska paikallinen kulttuuri luo yhtä aikaa laajan kysynnän ja hyvin supistetun tarjonnan, purkautuu nuorten miesten innostus pakostakin ulkomaalaisiin naisiin. Paikallisten miesten käsitykset länsimaalaisista naisista voivat joissain tapauksissa olla hyvinkin fiktiivisiä, mikä voi aiheuttaa tuntuvia ristiriitoja länsimaisten naisten ja turkkilaisten miesten välillä. Yleisestä seksuaalisesta jännitteestä huolimatta pornografia ja prostituutio ovat joko laittomia tai hyvin paheksuttuja ilmiöitä.

3. Tapakulttuuri ja koulutus

Turkkilaisia on usein kehuttu kohteliaasta käyttäytymisestä ja lämpimästä suhtautumisesta uusiin ihmisiin, joka pitää omalla tavallaan täysin paikkaansa. Voimakas kiintymys ja varsinkin fyysinen kontakti voivat olla varsinkin suomalaiselle valtava kulttuurishokki, sillä me olemme perinteisesti tottuneet oman persoonallisen tilan kunnioittamiseen ja tiettyyn varautuneisuuteen uusien ihmisten suhteen. Voimakas lämminhenkisyys peittää alleen myös kyseisen mentaliteetin kääntöpuolen, joka on räiskyvä inho. Kärjistäen voidaan siten sanoa, että turkkilaiset joko rakastavat tai vihaavat raivoisasti, jättäen maltillisen keskitien mielummin ugrilaisten kansojen huoleksi. Pyrkimys kohteliaisuuteen ja ystävällisyyteen saattavat joissain tilanteissa johtaa silkkaan haluun miellyttää, jolloin turkkilainen ihminen kertoo mielummin sen, mitä haluaisit kuulla, eikä sitä mitä he todella ajattelevat. Joissain tilanteissa turkkilainen voi helposti luvata tehdä yhtä jos toista vuoksesi, unohtaen vakuuttelunsa kuitenkin parin päivän sisällä. Tämä voi tuottaa joitain ongelmia varsinkin silloin, jos olet menossa asioimaan paikallisen virkakoneiston tai terveydenhuollon kanssa ja olet pyytänyt paikallista ihmistä tulkiksi.

Turkkilaisten perinteinen ahkeruus ja yrittäjähenkisyys peittää allensa myös täydellisen laiskuuden, joka näkyy varsinkin paikallisten kielitaidossa. Vaikka englanti on pakollinen oppiaine turkkilaisissa peruskouluissa, eivät kovinkaan monet oppilaat ole kiinnostuneita kehittämään kielitaitoansa. Kielitaidottomuus on juurtunut niin syvälle, ettei edes englanniksi opettavassa yliopistossani 80% oppilaista kykene ilmaisemaan itseänsä yhdelläkään vieraalla kielellä. Kampuksen ulkopuolella englantia osaavien määrä romahtaa ehkä 5-10% väestöstä. Kysyessäni selvää epäsuhtaa turkkilaiselta ystävältäni, hän kertoi vanhan turkkilaisen kansanviisauden, jonka mukaan "on turha hakea leipää kodin ulkopuolelta, jos voit löytää sen pöydästäsi". Toisin sanoen mitään tietoa, joka ei ole suoraan sidottu helpoimman vaihtoehdon toteutumiseen, ei ole järkeä opiskella. Tämä asenteellinen jääräpäisyys voi olla länkkärille välillä hyvin vaikeasti ymmärrettävä asia.

Joku voi edellä mainitun listan jälkeen miettiä onko maassa mitään hyvää ja miksi valitsin juuri Turkin vaihtokohteeksi. Nopeasti lajiteltuna hyviä puolia ovat ainakin:

1. Loistokas kulttuuri
2. Kiehtovan erilainen ja ylpeä kansa
3. Modernismin aikaansaama liberaali alkoholipolitiikka
4. Halpa hintataso
5. Sekulaari islam
6. Tiiviit ja lämminhenkiset perhesuhteet
7. Paikallinen ilmasto
8. Yöpainotteinen seuraelämä
9. Loistava julkinen liikenne
10. Siisti ja hiljainen julkisivu

ja sisulaisen täky (jokeri)

11. Tiukka maahanmuuttopolitiikka ja länsimaisen feminismin puuttuminen

--
Tuukka Kuru











2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia havaintoja ja pohdintaa, joka ei taida tällä blogialustalla saada ansaitsemaansa huomiota.

    Voisit sieltä käsin tehdä vertailevaa tutkimusta vaikka tämän gradun kanssa: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/9102

    VastaaPoista
  2. Voisin mielelläni. Tämä blogialusta on siinä mielessä kehno, ettei se vedä puoleensa satunnaisia kävijöitä.

    Puheenvuoro oli alustana loistava, mutta ylläpidon tiukkuuden vuoksi minulle sopimaton paikka.

    VastaaPoista